Päätin syksyllä 2013 ostaa itselleni synttärilahjaksi jo pitkään haaveilemani cajonin. En halunnut vain soitinta vaan myös sen rakentamisen ilon. Harkitsin jopa, että olisin tehnyt cajonini alusta asti kaikki mitat yms. suunnitellen, mutta totesin, että jos tosissaan soittimen haluaisin (enkä taas uutta ikuisuuskäsityöprojektia odottamaan edellisten seuraksi) niin voisi olla paras hankkia puolivalmis rakennussetti.
Minulla oli monenmonta muuta projektia meneillään koko talven ja kevään, joten pääsin cajonin ääreen vasta toukokuun loppupuolella. Kiitos minua kärsivällisesti hyvillä neuvoillaan opastaneelle kollegalle sekä djembeopettajalleni, sain viimein kerättyä rohkeuden aloittaa työn. Kahden viikon ajan ahersin cajonin kanssa tunnin tai pari päivässä. Koska koin olevani vielä aloittelija kovien materiaalien työstössä ja tein työtä hitaasti ja (ehkä ulkopuolisin silmin katsoen liiankin) harkiten, aikaa meni useimmiten enemmän toiminnan suunnitteluun ja testailuun kuin varsinaiseen työstämiseen, mutta minua se ei haitannut. Oikeastaan juuri ajan itselleen antaminen rauhoitti keskittymään, ja opin paljon uutta. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla cajonini lähti työpaikalta kotiin hiottuna, vain maalausta ja vahausta vaille valmiina. 
Ajatuksenani oli, että tekisin työn loppuun seuraavalla viikolla. Otin eri tahoilta selvää millainen pintakäsittely olisi paras ja päädyin kevyen ääriviivakuvion maalaukseen ja vahaukseen.
Sain cajonin lopulta viimeisteltyä lopulta vasta muuton kynnyksellä, heinäkuun puolivälissä. Siihen mennessä olin tehnyt cajonille myös kuljetuspussin vanhoista rakkaista anorakkihousuista. Jätin muutaman taskun käyttökelpoisina paikalleen. Uutena ostin pussia varten hihnat ja niiden soljet, sekä pehmusteen. Nautin tästä projektista todella ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Paitsi että cajon on kaunis ja sen pussi on käytännöllinen, on cajon myös hyvä treenikaveri, varsinkin silloin, kun iskee paha djemberytmien kaipuu. Edelleen kun on oma djembe hankkimatta.
Housuista jäi jäljelle vain muutama sauma ja yhteensä puolikas sivusaumatasku. / Not much of the trousers was left when the bag was finished, only some seams and half a pocket.
Autumn 2013 I wanted to buy myself a cajon as a birthday present. I didn’t want just to get the instrument but also the joy of building it. First I considered making my cajon from scratch but knowing my skills in woodworking and the tempo which I have with all these kind of projects I ended up buying a construction kit, which included all the things I needed.
At that time I had so many other things going on that I didn’t start working on this before late May 2014. Thanks to my patient colleague at work and my djembe teacher, who gave me some good advice, I finally got the courage to start. For two weeks I worked about one or two hours per day. I worked purposely slowly, giving me time to think, because I don’t have any routines working with wood or other hard materials for I usually work with textiles. After two weeks my cajon needed only the finishing and I took it home thinking I’d finish it during the following week.
Well, I didn’t but I made a bag for the cajon instead. The bag was made out of my dear old trousers. The other materials such as the soft lining and the straps were new. Finally, as I started to pack for moving to another town, I painted and waxed the cajon. I enjoyed this project a lot and the cajon is now a good training companion.
Ilonkorento 