Tähtivillasukat

Tapaninpäivänä valmistui toiseksi viimeinen joululahja, valmiiseen kärkeen tehdyt villasukat. Harvemmin löytää ehjää kärkeä muuten rikki menneistä sukista, mutta sellainen ihme minulla oli varastossa tallella.

Oli onni tehdä löytö sopivasti juuri etsiessäni joululahja-aineksia. Vaikka nuo mummilta saadut sukat olivatkin aikanaan minulle kovin rakkaat, en usko, että olisin tummansinisestä saanut itselleni tehtyä uusia, tai muutakaan omaan käyttöön. Mielikuvitukseni (joka muuten hyvin monessa asiassa osaakin näyttää rajattomuutensa) on nimittäin monen sinisen sävyn kohdalla kovin rajoittunut, ainakin koskien omaa pukeutumista. Varsi kai tuosta sukasta oli jo johonkin uusiosukkaan käytetty, joten oli hauskaa antaa uusi elämä kärjillekin.

Kun nuo sukan kärjet löysin, halusin ehdottomasti kokeilla, miten sukka tehdään tavallaan väärin päin. Olin oikeastaan jo aikaisemmin haaveillut että vielä opettelen varpaista varteen -sukat. Näitä ei kai ihan voi sellaisiksi kokonaan laskea, kun kärki oli jo valmiina.

Tämän uusiosukan tekeminen oli hauskaa, vaikkakin aikaavievää, kun suunnitelma (kuten tavallista) ei edennyt päässäni samaa vauhtia kuin neuloin. Päädyin kantapään mallia pitkään mietittyäni nauhakavennukseen sen nopeuden vuoksi. Se oli siis paitsi nopeatekoinen, se myös kaventui nopeammin eli vei vähemmän pituutta kuin IMG_5706_pp_e_9muut harkitsemani kantapäät, mikä tämän suhteellisen pitkän valmiin kärjen kanssa oli enemmän kuin toivottavaa. Oli se sitäpaisi kauniskin, kun sukan kärjessä oli samanlaiset nauhakavennukset. Varsiin tein yksinkertaisen palmikkokuvion, joka toi itselle mielenkiintoa neulomiseen. Oli hauskaa leikkiä palmikoilla pitkästä aikaa ja tulihan niistä kauniitkin.

Sukista tuli, peloistani (ja monista pieleen menneistä laskelmista) huolimatta juuri sopivan kokoiset käyttäjälleen, joka erityisesti ihastui niiden kantapäihin. Itsekin pidin niistä ja ilahduin suuresti että ne tuottivat lahjan saajallekin iloa. Yksi parhaista palkkioista, joita itse tehdyistä lahjoista voi saada, onkin juuri se, että näkee selvästi lahjaa arvostettavan, vieläpä erityisesti juuri niiden kohtien osalta kuin mihin itsekin on erityisen tyytyväinen.


On the Boxing Day was finished the last Christmas present for this year. A pair of socks knitted using toes from old socks. Usually one can’t find an old sock toe without holes, but I happened to have one pair in the storage. I was lucky to find the toe as I was searching materials for the christmas presents. The legs of the old socks were probably given already a new life. It was nice to give the toes a chance to live again, too. I don’t think I would have made anything for myself from that dark blue toe. Designing something blue for myself is the area where my usually so boundless imagination seems to be somehow narrowed.

In these sock toes I saw my opportunity to make my first toe-up socks. As usual, I couldn’t design as quick as I knitted, and so it took a while to make the socks. I decided to knit afterthought heels, because 1) it was the quickest to make and 2) this heel type could be made shorter than many other heels 3) its decreases could be made to match with the toe. The legs I decorated with simple cables.

The socks fit perfectly for their owner, who likes especially the pink heels. I’m happy to know she likes the same things in the socks that I’m content with. That’s the best feedback one can get from a self-made gift.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s