Pätkispussi

Olen jo useamman vuoden ajan ollut koukussa karkkipaperipusseihin. Koska iso osa papereista menee vuosi vuodelta helpommin joko tehdessä tai viimeistään pussin ensimmäisten käyttökertojen aikana rikki, eivätkä (hieman kestävämmät) kettukarkki- ja mariannepaperit enää oikein innosta, olen siirtynyt kokeilemaan isompien makeiskääreiden käyttöä ompelussa.

For many years I’ve been hooked on making bags from sweets wrappings. In Finland there is only a few sweets wrappings which are strong enough and suitable for sewing, and I’m getting bored with using always only them. That’s why I’ve began to try some bigger wrappings when sewing these little bags.

Aloin hiljalleen kerätä DaCapo-patukoiden käärepapereita, jotta saisin niistä tehtyä itselleni kosteutta kestävän shampoopussin reissuille mukaan. Hyvien papereiden keräämisessä meni (ainakin papereiden päivämäärien mukaan) pari vuotta. Ryhdyin kasaamaan pussia ajatuksenani saada se hiihtolomareissuun mukaan. Tarkastellessani kerättyä käärepaperisaalista huomasin, että DaCapoissa vaihtelee väritys ja käärepaperin tekstien asettelu paljon. Olisin pitänyt enemmän tummemman sävyisistä, mutta niitä ei ollut tarpeeksi. Osassa vaaleammista taas asettelu oli erilainen eikä kokonaisuudesta olisi saanut kaunista. DaCapot eivät siis (vielä) saaneet kunniaa tulla ommelluksi. Onneksi olin kerännyt myös (varhaisimpiin makeismuistoihini kuuluvan) Pätkiksen käärepapereita. Niistä sain (värieroista huolimatta) koottua yllättävän täydellisen kokonaisuuden. Toisin kuin ennen, nyt minulla ei ollut papereita yhteen ommellessani kangasta niiden alla joten etukäteen vähän pelotti, olihan muovi ainakin käärepaperia aukaistessa herkästi repeytyvää sorttia. Monella minikokoisella maalarinteippipalalla olikin onnistumisen kannalta erittäin merkittävä rooli. Niitä ompelun edetessä irti rapsuttaessa ehdin muutamaan kertaan nauraa koko touhulle. ;)

I started to collect DaCapo’s wrappings for a new travelling bag. According to the dates in the wrappings, it took over a year to collect all the wrappings needed. As I finally (before the winter holidays) examined the collected wrappings I noticed that DaCapo’s wrappings weren’t similar enough to be beautifully combined. Others where too light in colour and some had disturbingly different layout. So I used the Pätkis’ wrappings instead. They made nearly a perfect combination (even though they, too, differed in colour). This time I didn’t have a fabric under the wrappings as I sewed them together, and I was pretty anxious about how I would manage for the wrappings had been really fragile when opening the sweets. Many tiny pieces of masking tape played a really important role in the successful sewing process. :)

Käytin pussiin erään (rakkaalta naapurilta saadun) vanhan sadeviitan muovia (sisukseksi) ja viitan vetoketjun. Hiukan tarkempaa teknistä suunnittelua vaatikin se, että vetoketju oli jo kiinni sisämuovissa, eikä ompelujärjestys ollut aivan totuttu. Onnistuin kuitenkin lopulta melko hyvin ompelemaan pussin kasaan rei’ittämättä sisälle tai päälle tullutta muovia tarpeettomasti. :) Tyytyväisenä lopputulokseen oli hyvä pakata hiihtolomalle.

As a lining I used plastic from an old rain cape (which I had got from my dear neighbour last year). The zipper was already attached to the lining plastic and that required a bit more thinking (and rethinking) as the sewing wasn’t possible in the same order as usually. I managed still to finish the bag without making too many unnecessary holes in the plastic parts. :) I was content with the bag. Good way to start the holiday.