Tein tämmöiset lahjaksi. Tarkoitus oli ehtiä syksyn synttäreiksi, mutta prosessissa hieman kesti ja ehtivät vasta noin kolme kuukautta myöhässä saajalleen. Hups.
Tämäkin prosessi oli täynnä risteileviä tunteita ja tuhansia ääneen lausumattomia sanoja, kun neuloin ja purin, suunnittelin, kokeilin ja työstin. Nautin, laadukkaan langan pehmeydestä, armollisuudesta (varsinkin purkaessa), lämmöstä ja värin sopivudesta saajalleen kerta toisensa jälkeen, joka kerran kun sain pitää työtä käsissäni. Lopulta nämä elämäni ekat kynsikäslapaset tulivat valmiiksi. Ihailin niitä pitkään ennen kuin päättelin työn viime tingassa ennen tilaisuutta antaa ne omistajalleen. Olivat lopulta juuri oikeaa kokoa ja sopusuhtaiset.
Ilonkorento 