Joskus käy näin. Tarkoituksena oli saada aikaan lämpöä yhdelle ulkomaalaiselle tanssikaverille, jota jo pikkupakkaset palelsivat.
Tein sukat. Mielessäni suomalainen metsä. Ihanat, tilauksen saajan toivomat, itsenikin väriset vihreät langat, toinen väriävaihtava, toinen yksivärinen tumma, yksinkertainen kirjoneulemalli, jota (jälleen) muunsin matkan varrella mieleisekseni, jotta mielenkiinto säilyi. Purin monesti. Kuten aina.
Yllätin itseni. Olivat niin hienot.
Hän ilahtui ikihyviksi. Olin onnellinen, että kelpasivat ja kokokin sopi. Kuva unohtui ottaa. Jäävätpä varmuudella uniikeiksi, kun itsekään en muista tarkkaan miten ne tein.
Ilonkorento 