Olipa kerran sateenvarjo / Once upon a time there was an umbrella

IMG_5641_cr_pp_ePelastin kerran yhden sateenvarjokankaan joutumasta roskikseen rikki menneen kehikkonsa mukana. Kangas oli niin kaunis ja muoto houkutteleva. Jo pelastaessani tiesin, että kankaasta voisi tehdä ruokailuessun erään veljen pikkuneidille. Kangas ja tuo idea kuitenkin jäi syyskiireen jalkoihin ja ilmaantui varaston perukoilta vasta joululahjoja tehdessä.

Once I rescued an umbrella from rubish, because its fabric was so beautiful that I immediately got the idea to make a feeding smock for my niece. Unfortunately the idea and the fabric were then buried under the usual stress and hurry, until I found them again when making christmas presents. I took the fabric with me as I packed for the Christmas holidays thinking I could possibly sew the smock on Christmas.

Viimeiseksi joululomalle lähtiessäni pakkasin toiveikkaana kankaan mukaan. Jos edes joulun pyhinä jotain ehtisin värkätä. No, ne pyhät menivät veljien perheiden pienten kanssa touhutessa. Sain kuitenkin tilaisuuden mitata yhden, käytössä hyväksi havaitun ruokailutakin, vaikka sen malli olikin erilainen kuin olin alunperin haaveillut. Tilanteen rauhoituttua keskityin sateenvarjon muodonmuutoksen luomiseen. Se jos mikä oli hauskaa ja kehittävää. Malli on vain hieman muokattu siitä mittaamastani essusta, joten kaavojen piirtoon ei tarvinnut paljonkaan luovaa ajatustyötä. Sen sijaan kankaan leikkuussa riitti ajateltavaa kahdeksi päiväksi.

IMG_5714_cr_pp_eLuotettava oli, että kangas riittää, kun ei minulla muutakaan kangasta ollut aloittaessani tiedossa. Essumaisen viitan etukappale koostuu siis kahdesta kappaleesta. Lisäksi edessä on leikattujen palojen jäänteistä koottu ”tasku”. Hihojen päällä on kankaan leikkuun helpottamiseksi myös sauma. Koko selän peittävää takakappaletta ruokailuessussa ei ole. Takana hihan kappaleet menevät hiukan päällekäin ja koko takki kiinnittyy tarranauhalla. Ompelutarvikelaatikosta löytyi sopivasti vinonauhaa pääntielle.

Well, as I had ”feared” (and partly hoped) my brothers’ charming children took all my time (and energy), so I couldn’t even think about sewing  anything when they were in the house. But at least I got the chance to measure one well fitting feeding smock, which gave me some idea of the right size, even though the smock wasn’t the same model which I first had dreamed of. After Christmas, as the nephews and nieces had left with their families, I could fully concentrate on creating the smock. It took hours to think about how should I cut the pieces economically enoughIMG_5721_cr_ppp_e

I just had to trust I have enough fabric, because I didn’t have any other material to do this. The front is made of two similar pieces and there is a little ”pocket” for the falling food. The pocket was made sewing the remaining pieces together. On the back side one sleeve piece is fastened on the other sleeve with the Velcro. The neck was finished with a bias binding I found in my mother’s drawer. 

IMG_5723_cr_pp_e IMG_5726_cr_pp_v_e

 

 

 

 

 

Ensimmäisestä viitasta tuli niin hieno, että tahdoin tehdä toisenkin samoilla vauhdeilla, toiselle pikkuneidille. Löysin sitä varten äidin kangaslaatikoista lisämateriaaliksi yhden vanhan, ilmeisesti alun perin tuulitakkiin kuuluneen sadehupun, jota ei ollut koskaan käytetty. Se oli aina ollut niin väärän värinen niin moneen muuhun, että oli ilo käyttää se tähän, se kun sointui niin mainiosti sateenvarjon kuvioiden väreihin. Sen turvin uskalsin aloittaa uuden takin leikkuuta. Nyt tosissaan jännitti kävisikö projektissa niin kuin hiirelle räätälinä. Ei käynyt. Vähän tosin piti ”joustaa” langansuunnissa. Ja toinen hihojen sinisistä alaosista tuli koottua ainakin viidestä ylijäämäpalasta. Tarranauhat sain toiseen takkiin sateenvarjosta ja hupusta ratkoen, toiseen piti ostaa.

I was so content with the first smock that I wanted to make another one, this time for the other niece. But I needed some more material. After searching for a while, I found from my mother’s fabrics an old rain hood, which was apparently originally made for a jacket, and which was never used because of it’s odd colour. But now the colour matched perfectly with the umbrella’s colours. So I got the courage to start cutting the other smock although I was still excited if I really had enough fabric. I had, finally, after giving up trying to cut everything along the grain, made the pocket much smaller (maybe even too small) and made the other sleeve’s wrist piece by sewing at least five little pieces of fabric together. The Velcro for the first smock I unpicked from the umbrella and hood but for the other smock I had to buy it (the only thing I bought).

IMG_5728_cr_pp_e

Vielä jäi sateenvarjosta pieniä paloja, joille varmasti vielä keksin jotain niiden arvolle sopivaa käyttöä. Lisäksi jäi yksi hyvä heijastinnauha, joka yltää juuri ja juuri ranteeni ympäri. Se voi tulla käyttöön lämpiminä alkusyksyn illoissa juostessa. Vaikka sininen onkin. ;)

There was only some little pieces of the umbrella left, among which was this little piece of reflective band, barely long enough around my wrist. It might be really useful when running on the warm but dark nights on the next autumn. I think I’ll use it, even though it’s blue. ;)

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s